Lentävänniemen loppuraportti

Digikirja-hankkeen käynnistyessä aloitin 1. luokan opettajana. Edellisen kerran olin ollut 1. luokan opettajana 8 vuotta sitten. Uusista haasteista huolimatta innostuin Digikirja-hankkeesta keväällä 2014 kun koulussamme kyseltiin kiinnostusta aiheeseen.

Lentävänniemen koulun kolmesta 1. luokasta minun luokkani oli ainut hankkeeseen mukaan lähtenyt luokka. Jälkeenpäin on helpompi arvioida tehtyjä päätöksiä kun lopputulos on selvillä. Ensinnäkin hankkeessa olisi ollut hyvä olla mukana toinenkin luokka Lentävänniemestä. Silloin olisi ollut mahdollista tehdä enemmän yhteistyötä ja vertailla kokemuksia heti työpäivien aikana. Nyt toteutettujen asioiden ja käytännön ongelmien vertailu rajoittui lähinnä hankkeen puitteissa olleisiin tapaamisiin. Aika monesti olisin kaivannut kollegan tukea arjen temmellyksessä.

Toisena asiana on hankkeeseen liittynyt oppikirjattomuus. Minun luokkani aloitti myös osittain oppikirjattomasti. Matematiikan kirjaa ei ollut ollenkaan ja ädinkielessä oli 1. luokalla aapinen ja 2. luokalla lukukirja. Kumpanakaan vuonna äidinkielessä ei ollut työkirjaa. Kahdella muulla luokalla oli kirjat. Jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi ollut järkevää irtautua kokonaan omille teille kahden muun luokan linjasta matematiikan opetuksessa. Koska näillä luokilla oli kirjat, yritin seurailla kirjan sisältöjä opetuksessa. Jos olisin uskaltautunut jättämään kirjan kokonaan sivuun, olisi matematiikan toiminnallisuutta voinut toteuttaa vielä vapaammin riippumatta kirjan sisällöistä. Äidinkielessä työkirjan puuttuminen ei aiheuttanut samalla tavalla haasteita yhteistyössä kahden muun luokan kanssa. Minulle suureksi avuksi ja tueksi oli työpari, jolla on kokemusta alkuopetuksen toiminnallisesta matematiikasta ja äidinkielestä.

Hankkeen alussa kävi nopeasti selväksi se, että tekniset ongelmat ja sähköisen materiaalin lataamisen kömpelyys (joskus mahdottomuus), ovat iso haaste. Jo pelkästään kirjautuminen koneelle vei alkuun ekaluokkalaisilta aikaa. Pahimmillaan kirjautumiseen meni kolmen oppitunnin verran aikaa. Muutaman harjoittelukerran jälkeen kirjautuminen alkoi sujumaan. Kaikista hankaluuksista ja ongelmista huolimatta (tai sitten juuri siksi), hanke on antanut itselle paljon uusia ideoita, jotka odottavat toteutusta ja myös rohkeutta tehdä asioita eri tavalla. Teknisten ongelmien lisäksi ongelma on löytää aika, jolloin tutkii ja valmistelee kaiken etukäteen. Esimerkiksi erilaisten sovellusten asentaminen koneille voisi olla jonkun muun kuin luokanopettajan tehtävä.

Marraskuun 2016 palautekyselyt

Oppilaille tehdyn kyselyn tulokset

Kyselyn mukaan ylivoimaisesti eniten oppilaat tykkäävät pelata tietokoneella tai tabletilla. Tulos ei yllätä. Kaikki muut vaihtoehdot saivat vain yhden tai kaksi mainintaa. Kun kysyttiin, mitä et halua tehdä, kukaan ei maininnut pelaamista. Sen sijaan kaikki muuta vaihtoehdot saivat useita mainintoja. Tämä kyselyn perusteella voisi ehkä sanoa, että minun luokassani oppilaat mieltävät tietokoneen ja tabletin käytön lähinnä pelaamiseksi. Vastaajista (14 oppilasta) 11 haluaisi käyttää tietokonetta koulussa enemmän. Vain yksi haluaisi käyttää vähemmän ja kaksi saman verran kuin tähänkin asti. Oppilaista 11 haluaisi käyttää paperisia oppikirjoja vähemmän ja kolme haluaisi käyttää samanverran.

Huoltajille tehdyn kyselyn tulokset

Huoltajista viisi vastasi kyselyyn. Heistä neljä tiesi lapsensa luokan osallistuneen hankkeeseen ja yksi ei tiennyt. Vastanneista huoltajista kaksi oli sitä mieltä, että tietokoneita ja tabletteja on käytetty sopivasti ja kolme ei osannut sanoa. Paperisia oppikirjoja on kolmen huoltajan mielestä liian vähän ja kahden huoltajan mielestä sopivasti. Kolme huoltajaa vastasi, että lapsi ei tee koskaan kotitehtäviä tietokoneella tai tabletilla. Kaksi huoltajaa vastasi tähän, että kerran kuussa. Vastanneista huoltajista kaksi olisi halunnut enemmän tietoa hankkeen etenemisestä, toteutuksesta ja onnistumisesta.

Raportin koosti Päivi

Be Sociable, Share!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *